Täällä on syntymä ja kuolema joka päivä lähellä. Onnellisia hetkiä synnytyssalissa kun hyvinvoiva tai nopeasti virkistyvä lapsi saapuu maailmaan. Aluksi oli vaikea käsittää että viimeisillään raskaana olevat naiset jotka tulla putkahtavat synnytyssaliin, ovat todella supistuksissa. Hyvin tyynesti suhtautuvat supistuksiin, ääntä eivät päästä kuin tosi harvoin, ehkä ponnistaessaan, ilman kivunlievitystä, ilman puolison tai muun läheisen tukea. Onnentunne silmissä kun lapsi on maailmassa ja saavat kirkasväriseen kankaaseen käärityn nyytin vierelleen. Kaikki imettävät, vaihtoehtoja ei ole, hyvin näyttää sujuvan. Sitten kun lapsi hiukan kasvaa hän saa olla aina äidin lähellä kantoliinassa.
Kuolema korjaa usein liian varhain ja tilanteissa jotka kotiSuomessa tulisivat aikaisemmin hoidetuiksi. Keskonen, noin kaksikiloinen, syntyi jossain terveysasemalla ja tuli terveenä mutta kovin alilämpöisenä sairaalaan reilu viikko sitten. Neljä päivää vanhana hän kuoli. Toinen samankokoinen keskonen syntyi viikko sitten virkeänä mutta hänellä on suoliston tukkeuma, maito meni vain vatsalaukkuun ja tuli sieltä isona pulautuksena pois. Tänään hänet leikattiin täällä, oli ehtinyt laihtua syntymäpainostaan 2,1 kg jo puolen kilon verran. Tällainen olisi Suomessa leikattu nopeammin ja yliopistosairaalassa. Ihailin kyllä vieressä sekä anestesiapuolen hoitajan taitavuutta sekä leikkaavan kirurgin taitoja vaikka vika ei kunnolla selvinnytkään. Tehtiin tukoksen ohitus vatsalaukusta alemmas ohutsuoleen. Tippa ei toiminut leikkauksen aikana ja kerran intubaatioputki irtosi mutta leikkaus saatiin loppuun tehtyä. Voi olla ettei hyvin käy mutta hoitamatta lapsi olisi kuollut joka tapauksessa. Vielä kuitenkin voimme toivoa parasta.
Pari päivää sitten kuoli raskaana oleva nainen joka oli erittäin sairas, hänellä hammasperäinen paha tulehdus ja paise. Hammaslääkäri poisti hampaan ja avasi paiseen, potilas sai hyvät antibiootit, yli 20 viikkoinen raskaus meni kesken, hetken näytti jo paremmalta mutta sitten potilas kuoli.
Nämä ovat kaikki tilanteita jotka kotimaassa olisivat katastrofeja mutta täällä suhde kuolemaan on luonnollisempi vaikka suru onkin läsnä.
Oli nautinnollinen reilun tunnin savannikävely auringon laskiessa veriappelsiinin punaisena pallona. Kuu on piileskellyt mutta nyt parina iltana on ilmestynyt iloksemme, kapea ihana sirppi joka makaa selällään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti