Teimme edellisen viikonlopun lauantaina yhden työpäivän etukäteen ja läksimme torstai-iltapäivänä Mufindiin tapaamaan legendaarista daktari Leena Pasasta ja viettämään mukavaa viikonloppua Fox farm lodgelle. Afrikan läpi kulkeva valtatie joka on rakennettu 1960-luvulla on tästä kohtaa kaipaamassaan remontissa ja lähes koko kolmen ja puolen tunnin matka varsinaista jyrryytystä. Meillä kuitenkin hyvä kuski ja turvallinen matka. Eikä matkaan käytetty aikakaan ole juuri mitään verrattuna Leenan seuraavien vieraiden, nuoren äidin ja 4-vuotiaan lapsen matkaan: 6 tuntia moottoripyörän selässä, sitten junaan melkein vuorokaudeksi ja vielä bussiin, matkan koko kesto noin 2 vuorokautta. Mutta afrikkalaiset jaksavat eivätkä valita. Perillä oli leppoisaa elämää, pientä vaellusta, vähän eksymistäkin, melontaa, ratsastusta, hyvää ruokaa ja englantilaista tapakulttuuria. Myös elämän todella nurjaa puolta, daktari Leenan kanssa pienellä kyläkierroksella köyhistä köyhimmässä ja HIVn ja muiden sairauksien runtelemien ihmisten luona tiilenpunaisessa kuivan pölyn kattamassa maisemassa. Positiivista taas Igoda children villagessa missä kuudessa talossa orvot tai hylätyt tai huonosti hoidetut lapset saavat ihmisarvoisen hoidon ja koulutuksen. Tämä ei olisi onnistunut ilman rahoitusta, FoxNGO ja Mufindin ystävät merkittävinä tukijoina. Minäkin sain tuoda Savonlinnan Soroptimistien rahallisen tuen joka on tarkoitettu ennen kaikkiea tyttöjen koulukyydin kustannuksiin. Olen kyllä täysin vakuuttunut siitä että koulutus nostaa köyhän kansan jaloilleen, lisäksi tarvitaan hyvä terveydenhuolto. Väestökasvun rajoittaminen on välttämätöntä että hyviä opettajia ja hyviä terveydenhuollon työntekijöitä riittäisi viimeiseen kolkkaan asti. 50-luvun lopulla väkeä oli 9 miljoonaa, nyt yli 54 miljoonaa ja julkiset koulut ja sairaalat huonossa maineessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti