Pieni potilas jolla oli pohjukaissuolen tukos, pääsi taivaaseen. Kaksospuolikas haluaisi vain nukkua, ei jaksa imeä ja ryypyttäminenkin on laiskaa. Njombessa eilen syntynyt lapsi oli tuotu Ilembulan sairaalaan leikattavaksi kun hänellä on peräaukon tukos, oli jo kuivahtanut, vatsa pullollaan. Kirurgi teki hänelle paksusuoliavanteen paikallispuudutuksessa, pieni potilas isolla leikkauspöydällä punainen pipo päässä. Sellaista, ihan kaikenlaista...
Keisarileikkauksia täällä on noin 42% joka on todella paljon. Suomessa keskimäärin 15% ja lasten selviytyminen maailman parhaasta päästä. Kehittyvän maailman maissa sektioprosentti pitäisi olla noin 10. Kyllä ihailen oman maani synnytyksiä hoitavaa ammattikuntaa, lääkäreitä ja kätilöitä. Vaivalloistahan se on, työtä 24/7 ja todella isoista asioista kysymys mutta onnistuminen työssä tuo palkinnon ja kiitoksen ja auttaa jaksamaan. Täällä tarvitaan koulutusta, koulutusta, koulutusta... ja hyvää työmoraalia. Ei ole oikein että liian helposti tehdään sektio, leikataan pois, kun alatiesyntynyt lapsi olisi usein valmiimpi sopeutumaan maailmaan.
Kävin taas savannikävelyllä illan suussa. Ihan joka kerta näkee ja kokee jotain hienoa. Nyt oli komeat kulotukset, upea auringonlasku ja mukava kohtaaminen eläkkeellä olevan papin kanssa, hänellä kymmenen vuotta sitten halvaus mutta mies kävelee, puhuu, myös hyvää englantia, muistaa ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.
Huomenna pyhänpäivän kirkkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti